ajelua vai ydinfysiikkaa

30.12 Vuoden eka tunti ja listassa luki aika yllättävä nimi, Allu. Viimevuonnakin kauden ekan tunnin menin allulla. Lähdin matkaan positiivisella fiiliksellä, oon tykästyny alluun... vaikka en osaakkaan ratsastaa sitä, varsinkaan laukassa. Periaatteessa ponihan on simppeli kuin mikä, mutta jos alkaa enemmän vaatimaan niin sehän on asia erikseen. Ponihan on aika jäykkä periaatteessa, mutta taipuu kyllä kunhan ratsastaa apujen väliin. Ihan sen takia etten ole mennyt paljoa Allulla en ole päässyt sen pään sisälle, osaavahan se on aina halutessaan. Hypätessä alluhan on ihan mahtava.

Aloitettiin tunti ihan perus käyntityöskentelyllä vapain ohjin. Haluttiin mahdollisimman nelitahtinen ja hyvä käynti. Käänneltiin muutamille volteille ja tehtiin pysähdyksiä. Yritin saada allun pehmenemään edes käynnissä, aikalailla kuitenkin tuloksetta. Huomasin myös jossain vaiheessa jalustinten olevan ihan päin helvettiä, mutta en jaksanut alkaa säätämään niitä sen enempää.

Siirryttiin ympyröille ja tehtiin käynnin ja ravin välillä siirtymisiä. Alaspäin siirtymisissä Allu kuunteli hyvin ja siirtyi pienillä pidätteillä (vatsalihaksilla, oi kyllä multakin semmoset löytyy). Ylöspäin jouduin käyttämään raippaa ja pohkeita aika paljon, kyllä ravi muuten sujui ainakin melkein kokoajan. Tehtiin ties kuinka monet ympyräleikkaat, ei vaan osattu ratsastaa niitä sitten ollenkaan.

Laukat otettiin samaisella ympyrällä ja laukattiin puolet ympyrästä, ja laukan jälkeen voltti ympyrän sisälle. Laukka nausi ihan hyvin, kuitenkin ylläpitämisestä kiisteltiin aika vahvasti allun kanssa. Viimeiset laukat olivat jo aika siedettäviä. Loppuravit ravattiin ympyrällä pitkällä ohjalla, allu jäi hyvin ravaamaan vaikka oma tasapaino tuntui välillä heittelevän hieman. Pikaiset loppukäynnit ja poni talliin.

Meidän ope puhui selitti meille kuinka tän tason ratsastuksen pitäisi tuntua vain ajelulta. Ihan vain sen takia ettei kummempia temppuja tehdä ja askelajien tulisi pysyä hyvin. Kuitenkin tasapainon ja sen rytmin löytäminen on hankalaa, kaikenlisäksi se pitää itse ymmärtää. Mitään siellä selässä ei voi tehdä jos käynti on huonoa, ravi on huonoa tai laukka on huonoa. Ihan perusratsastuskin on vain vaikeeta, kunnes sen sitten oppii. Tietysti oppimisessa menee kaummin kun ratsastaa kerran viikossa ja hyvällä tuurilla poni vaihtuu lähes joka tunti. Joskus luin jostain että "liikkeen" oppimiseen menee 100 toistokertaa, entäs sitten kun haluaakin siitä jotain muuta kuin vain osata sen. Pikkuhiljaa, ei roomaakaan rakennettu yhdessä yössä.

Käykö teillekkin niin että oikeasti se ihan vain "ajeleminen" on vaikeaa?