keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

takaisin tuttuun satulaan


8.12 Pääsin pitkästä aikaa Nassen satulaan. Olin jo kaivannut tuttua otusta, mutta tunnin aikana huomasin että meidän yhteys joka oli kevään ja syksyn aikana löytynyt olikin kadonnut kokonaan. Alkutunti oli aikamoista vääntöä siitä mihinsuuntaan pitää asettua, tarvitseeko pohkeiden mennä läpi ja pitääkö pidätteitä kuunnella. Lisäksi musta tuntuu että itse jännityin selässä kun epätoivo iski ja olin turhan "raju" apujeni kanssa. 

Suurin ongelma mulla on käsien kanssa, varsinkin lyhyt kaulaisilla poneilla, erityisesti kun ne jännittyvät niin helposti painan kättä alas ja en huomaa sitä todellakaan heti vaan jonkun ajan kuluttua huomaan käsien olevan reisillä. Näissä kaikissa kuvissa mun kädet on todellakin reisillä ja en todellakaan tajunnut sitä kun ratsastin. Näin puoli vuotta myöhemmin näitä postauksia tehdessäni toivon kovasti että muutosta on tapahtunut ajan kuluessa. 

Tunnilla tehtiin paljon voltteja ja avoja, ja voltit oli nyt mitä oli varsinkin kun Nasse hieman jännittyi ajoittain. Avot onnistuivat kuitenkin hyvin heti kun sain avut selkeiksi ponillekkin. Laukkavolttejakin tehtiin ja ne oli semmoista räpellystä että hävettää. Laukassa mun istunta on tosi jäykkä ja en oikeen tiiä miten mun käsien pitäis olla, unohtaatta sitä että taivun itse enemmän kuin poni.



4 kommenttia:

  1. Istut ihanan tiiviisti tuolla satulassa niin ravissa kuin laukassakin! On kyllä niin ihailtavaa, että joku pystyy pitämään istunnan samalla noin aktiivisena ja eleettömänä kuin sulla on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nassen ravi on äärettömän helppo istua, laukassa en omasta mielestäni varsinkaan tällä tunnilla päässyt istumaan kunnolla satulaan, mutta ihan kiva jos se näyttää sille :D Musta just tuntuu et mun istunta on yks iso sekamelska, mut kiva jos se vaikuttaa aktiivisen eleettömältä :)

      Poista
  2. No kyllä siinä istunnassa, käsien asennossa ja pohkeissa on vielä paljon, paljon petrattavaa, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään.

    Ratsastustunneilla käynti on hyvää ja opettavaista, mutta tehokurssi sekä pienryhmä on vielä opettavaisempaa.
    Ramonan selkään sovit mielestäni kuin hansikas käteen, paremmin kuin muiden...

    Mukavia ratsastuksia ja postaa välillä Spiritistä, edes kuvien kera. Kuvasi ovat niin hyviä, kamera käteen olet kuin syntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän niissä on :)
      Aina ei ole mahdollista tehokursseille tai pienryhmiin mennä.
      En mä aina sillä Ramonalla voi mennä ja aika harvoin se tuleekin edes meidän tunnille.
      Yritän tässä joskus yrittää ottaa kuvia siitä/sen kanssa :)

      Poista