Itää, länteen ja vielä koilliseenkin

28.4 tiistaina listassa luki jälleen Ikke. Voi luoja että se poni osaa sinkoilla sitten jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Aloitettiin ihan käynnissä pysähdyksillä ja volteilla. Ikke pysähtyi hyvin, mutta volteilla annoin ponin hieman luistaa hommista. Oma istuntakin pissii niin pahasti, että voidaan pitää sille hiljainen hetki. 

Alkuverkattiin ravissa ihan normaalisti ympyröillä ja käänneltiin volttejakin. Ikke sinkoili aina tasaisin väliajoin ties minne, taisi poni olla hieman vireässä tilassa. Ajoittain poni rauhoittui ja meni sinne minne pitikin. 

Siirryttiin harjoitusraviin ja tehtiin pitkille sivuille voltit. Ikke ottikin lähdöt sieltä pari kertaa, täysin ilman syytä. Siinä parhaani mukaan ratsastastin ja lopulta onnistui ihan hyvin. Vaihdettiin suuntaa ja toistettiin sama. Ikke ei tähän suuntaan riepotellut mua ihan niin paljon kuin märkää rättiä, selvittiin ihan siivosti.

Seuraavassa tehtävässä pakka levisikin käsiin, kuski turhautui, poni keräsi kierroksia ja kuski ei osannut tehdä asialle mitään. Jäätiin kaikki yhdelle pääty-ympyrälle, tiesin jo siinä vaiheessa ettei tästä seuraa mitään hyvää, Iken askellajit kun ei ole pienimpiä mahdollisia. Tarkoituksena oli nostaa laukka lyhyeltä sivulta ja laukata puolikas ympyrä. Muutamat ok nostot saatiin vaikka tila loppuikin kokoajan kesken. 

Seuraavaksi olikin tehtävänä tehdä lävistäjä/kokorataleikkaa laukassa jos vain sai laukan kuntoon. Me ei Iken kanssa päästy koskaan siihen asti, vaikka poni kovasti yrittikin karata toiselle puolelle kenttää, onnistuen siinä.. En vain saanut nostettua oikeaa laukkaa, saatika pidettyä ponia kurissa. Alkoi pienet epätoivon hetket olemaan, lisäksi opettaja ei oikein saanut/osannut neuvoa mitä tein väärin. En sitten koskaan päässyt "päätehtävälle" ja laukatkin olivat niin kauheata katsottavaa että ihan hävettää. Nostettiin lopuksi kerran tai kaksi vastalaukkaa ympyrällä ja ne sitten onnistuivat ihan ok.

Ravailtiin loppiravit ja pätkittäin Ikke rentoutui ja venytti eteen alas. Ravissa Ikke on kyllä hallinnassa ja mahdollisesti kasassakin, mutta laukassa homma vaan leviää ja en osaa tehdä asialle yhtikäs mitään. Ehkä tämä tästä. Kunhan poni saa ikää niin luultavasti tasoittuu, onneksi sitä ratsastetaan opettajien toimesta eli melkein hallussa ponimus on. 

Ai että kouluratsastus on vaikeaa, voisin vaan luovuttaa ja jättää sen niille ketkä osaavat. Mutta en oo ollu koskaan luovuttaja materiaalii, joten jatkan vaikka joutuisin tyytymään ihan hirveisiin tunteihin ja mikään ei vain sujuisi. Kyllä tää tästä..
ps. Pahoittelen villisti muokattua videota, alkuperäinen oli niin kirkas ettei siitä nähnyt mitään..

Läheltä piti tilanteita

Tiistaina 14.4 listassa luki aika yllättävä nimi Ikke. Tarkoituksena oli hypätä vielä kerran esteitä, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Kipusin kentällä selkään ja säädin jalustimia tovin, ja kävelin alkukäyntejä. Keräiltiin ohjia ja verkkailtiin käynnissä. Tein voltteja ja parit pysähdykset. Olisin itse voinut tehdä kaiken huolellisemmin, erityisesti voltit. Omien ulkoapujen kanssa sain olla tarkkan, koska Ikke meinasi vaihtaa suuntaa itsenäisesti varsinkin tarhojen puoleisessa päädyssä. Aluverkassa poni oli kuitenkin reipas ja tukeutui molempiin ohjiin ihan hyvin.

Ongelmat alkovatkin sitten laukassa. Tarkoituksena oli oli laukata molempii päätyihin pääty-ympyrä. Iken mielestä tetävä oli liian helppo ja se päätti karata joka kerta ulkoavuilta tai avuilta ylipäätään. Muutaman kerran oli lähellä ettei kuski mennyt yli laidan, kuitenkin onnistuin lopuksi tekemään ympyränmuotoiset ympyrät.

Seuraavaksi oli tarkoitus mitata laukan nopeutta ja päästä tiettyyn vauhtiin, mutta tekniikka kuitenkin petti ja jouduttiin tyytymään laukkaamaan kaksi kerrallaan kentän ympäri. Ikke nosti laukan pienen pompun kautta ja laukkasi siivosti koko kierroksen reippaasti mutta hallinnassa.

Pienten välikäyntien jälkeen aloitettiin hyppäämään. Ekalla kerralla tultiin molemmille esteille ravissa sisään. Aloitettiin pienellä punaisella ristikolla ja tämän jälkeen hypättiin sininen ristikko. Videolla näkyy selvemmin esteiden paikat. Ikke tuli ravissa hyvin, mutta hypyn jälkeen kiemurteli ihan hirveästi. Sain ponin suoristettua ja siirrettyä raviin. Poni kääntyi hyvin, mutta yksi ohjausliike ei riittänyt, eikä myöskään mun pohkeet saanut pidettyä sitä pitkällä lähestymisellä erityisen suorassa. Hypyt olivat kuitenkin asiallisia. 

Tultiin punainen ristikko uudestaan, mutta lisättiin sen perään toinen punainen ristikko, jonka jälkeen jälleen sininen ristikko. Hypyt oli ihan siivoja, mutta edelleen lähestymiset kiemurteli kaikille muille paitsi ensimmäiselle oli aika miellyttävästi poni pohkeiden välissä.

Viimeisellä kierroksella tultiin ratana koko homma. Hypättiin ensin sarja jota ei oltu vielä hypätty, jonka Ikke hyppäsi varsin siivosti jälleen kerran. Tultiin väärässä laukassa alas, joten laukan korjaamiseen meni hetki, mutta siitäkin selvittiin. Seuraavana sininen ristikko joka sekin sujui kevyesti. Jälleen piti korjata laukka ja siihen menikin hieman kauemmin kuin edelliseen korjaukseen. Seuraavaksi suuntana oli jälleen punaiset ristikot. Ensimmäinen sujui hyvin, vaikka Ikellä olikin vauhtia reilusti. Viimeinen este oli sitten sellaista sähläystä. Ikke jälleen Ikkemäiseen tapaansa kiemurteli ja aluksi näytti tie ihan hyvältä, mutta sitten oltiinkin jo menossa tolppia kohti ja valmistauduin henkisesti ohimenoon. Joko sitten ilmaisin ponille ettei ohi mennä tai sitten poni ymmärsi että piti hypätä tämä tästä niin siinähän se sitten hyppäsi sen yli. Jalustin karkasi ja olin kaulalla koko hypyn. Onneksi meillä on Iken kanssa ninjailut hallussa eikä käynyt mielessäkään tippua sieltä. 

Loppuravailtiin ja pistettiin ponit talliin. Olisin halunnut ottaa viimeisen linjan uudestaan, mutta harmiksi aika ei antanut myöden ja piti lopetella. Tykkäsin kuitenkin hypätä Ikellä vaikka vauhtia sillä oli vaikka muille jakaa. 

Mulla on nyt kirjoitettava vielä edessä kuusi ratsastusta ja eiköhän vielä tiistaina tule lisää, toivokaa parasta ja pelätkää pahinta ehdinkö kirjoittelemaan!

Mitä täällä tapahtuu?

Terveppä terve! Tähän pieneen hetkeen on sisältynyt tahatonta taukoilua ja vähän kaikkea muutakin, kiireessä blogi on ensimmäinen joka karsiutuu...

Kolmisen viikkoa sitten julkaisin postauksen, enkä edes tiedä miksi niin kauan sitten. Okei no meillä oli Espanjasta vaihto-oppilaita viikon verran ja kaikenlaisten aktiviteettien jälkeen oli vain niin väsynyt että konetta oli edes turha yrittää avata.. Mutta jos sen päätti avata aukesikin google drive ja äidinkielen päättötyö taikka helimunin viimeiset resoluutiopanostukset. Onneksi ne on nyt saatu pois alta ja on viimeiset kokeet tiedossa. Kieltämättä helpottavaa kun tietää ettei enääm kyseisten kokeiden jälkeen tule mitään ylä-asteen koetta.

Ennen espanjalaisten saapumista käytiinkin lopella mökillä yhden päivän retkellä ja sieltä tuli kuvattua muutamat kuvaset. 

Kuvannutkin olen ihan todella paljon, sillointällöin tunteja ja valkkoja, myöskin itsenäistä ja otettiin myös vappukuvia. Rakastan sitä kun alkaa valoisuus näkymään kunnolla ja voi räpsiä huolehtimatta siitä tuleeko kuvista pelkkää mustaa pikseliä.

Ratsastanut olen nyt viikon sisään enemmän kuin normaalisti, mutta kaikista tuleekin sitten omat postauksensa kunhan ehdin kirjoittamaan ne. Mikään ratsastus ei ole sujunut hohdokkaasti vaan mennyt sillä ihan ok vaihteella. Taitaa olla semmoinen tasapaksu kausi menossa mulla. 

Vappukin sujui railakkaasti ollessa tallilla kolme päivää putkeen. Talutin, ratsastin, kuvasin ja tuutoroin jos näin pitää tiivistää päivät yhteen. Oli kyllä kiva viettää rennossa seurassa ja samalla unohtui kaikki turhat koulujutut.

Puolentoista viikon päästä 18.5 maanantaina lentokone suuntaa kohti Italian Grosettoa ja Roomaa. Ihan täydellinen päätös kolmelle vuodelle semi hyvän jengin kanssa! Saatte sitten sieltä paaaljon kuvia, ei huolta.

Ulkoasuakin pitäisi muuttaa, inspis vain on ihan täysin kadoksissa, mutta enköhän jotain keksi jossainvaiheessa ;)!

Mitä teille lukijoille kuuluu näin keväänkorvilla?

Pieni ja pyöreä

6.4 Maanantaina päästiin viimeiselle tunnille Inan ja Ninan kanssa. Ratsuvaihtoehtoina Hemuli, Marketta ja Aida. Nina suostui iki-ihanaan Markettaan ja näinollen sain minä ratsuksi Aidan. Kyseinen poni on mulle aikalailla uusi tuttavuus ja en ole varmaan edes laittanut ponia kuntoon. En arvannutkaan että kyseessä olisi jotenkin niin mun tyylinen poni. Kunhan loppuakohden löysin hieman ponin nappuloita oli varsinainen ilo ratsastaa sillä. Askeleet ponilla on ihan liian mukavat, keventäminenkin kävi urheilusta. Aida on varsinainen kiemura, omat ulkoavut kyllä pissivät sen verran että aluksi poni pääsi luikertelaan. Loppuakohden sain ulkoavut kuntoon ja poni antoi pätkittäin periksi ja oli todella miellyttävä.

Kuvia kyseiseltä tunnilta ei ole, kukaan ei hirveän vapaaehtoisesti jää kuvaamaan kymmeneen. Eikä se haitannut koska seuraavanakin päivänä pääsin kyseisen ponimuksen kyytiin.

7.4 Tiistaina listassa Aidan kohdalla luki ylläriylläri mun nimi. Selvisi ettei hypätäkkään tälläkertaa vaan mennään sileällä, opettaja oli nimittäin sairastunut.

Alkuverkattiin ympyröitä ja pysähdyksiä käyttäen. Aida pysähtyi todella pienistä avuista ja seisoi maltillisesti. Volteilla Aida meinasi karata ulkolapa edellä jos en muistanut ulkoapuja. Tänään kuitenkin muistin jo paremmin ja osasin käyttää edellisen päivän tuntia hyödyksi. Aida taipui kuitenkin hyvin pienistä liirailuista huolimatta. Oma istunta meinasi mennä ihan notkoseläksi, ihan outoa koska koskaan ennen se ei ole ollut ongelmana. Pyöristämällä alaselkää kuitenkin häädettiin pieni notkoselkämörkö. Mentiin pitkät sivut kevyttäravia ja tälläkertaa Aidan ravi oli varsin mukava keventää. 

Jäätiin pääty-ympyröille pyörimään. Kevennettiin hetki ennen kuin siirryttiin käyntiin. Oman istunnan ongelmana oli käset jotka on aivan liian kiva painaa alas. En edes tiedä aina mitä mun ulkokäsi tekee. Siirrettiin käyntiin ja alettiin tehdä laukannostoja. Silloin kun Aida malttoi keskittyä ja mun avut olivat selkeät nousi hyvä myötälaukka. Muutaman kerran piti raipalla muistuttaa että menbään eteenpäin eikä jäädä vain paikalleen pyörimään. Alaspäinsiirtymiset olivat ihan ok, oma istunta vain heitti välillä ja teki jotain ihan omaa.  Lopuksi laukattiin pidempi aika ja Aida laukkasi tosi kivasti. Laukan jälkeen ravattiin hetki ja ei saanut jäädä liikaa kiinni vaan ravin piti sujua. Itse olin aluksi hieman liikaa kiinni, kunhan vain rentouduin ja päästin ohjia pari senttiä alkoi ravi olemaan varsin hyvää.

Vaihdetriin suuntaa ja toistettiin samat. Laukat tähän suuntaan nousi myös hyvin, tosin muutama enemmän tuli vääriä laukkoja. Kun piti nostaa laukka pidempää pätkää varten oli minulla että Aidalla keskittyminen jossain aivan muualla. Lopulta saatiin oikea laukka ja tuli varsin hyvää laukkaa.

Jatkettiin ravia hetki. Tässä vaiheessa Aida antoi periksi pidempiä pätkiä jo. Oli tosi hyvä fiilis kun poni antoi periksi ja en tehnyt selässä _mitään_. Tälläisiä pätkiä tuli muutama ja ei nekään kestäneet kauaa, mutta mageelta se tuntui. Ehkä tälläistä tunnetta haetaan sitten. Aida oli pehmeä ja liikkui mielellään eteen, vaikka ponin askeleet on aikalailla mitäänsanomattomat. Omat kädetkin saivat erutyishuomiota kun yritin olla tekemättä niillä mitään. Okei tein mä niillä vähän jotain melkein jatkuvasti mutta lähinnä liikuttelin sormia että Aida kokisi käden olevan miellyttävä. Ulkokättäkin yritin parhaani kantaa. Se tuppaa suoristumaan kun pidän ulkoohjasta kiinni.

Käveltiin hetki vapain ohjin ja opettaja selitti seuraavan tehtävän. Tehtiin jokaiseen kulmaan voltti. Pitkät sivut tehtiin väistöä. Kerättiin ohjat ja aloitettiin. Aida taipui ja asettui volteilla hyvin. Ulkoavut oli edelleen kovassa käytössä ja liirailu vähentyi huomattavasti alun volteista. Väistöt oli aika loivia ja een saanut apuja hirveästi läpi. Mahdollista voi olla että väistöt on Aidalle vaikeita ja kuitenkin toinen kerta kun kyseisellä ponilla päästelen menemään.  Varmasti ajan myötä Aidakin paranee väistöissä ja minä saan avut läpi. Muutamat tosi hyvät patkät tosin saatiin. Voltteja tehtiin ravissakin ja Aida oli jälleen tosi hyvä.

Samaa tehtävää tehtiin myös toiseen suuntaan. Väistöt olivat vielähankalempia eikä Aida meinannut ymmärtäämun apuja. Viimeisessä väistössä oli kuitenkin pari tosi hyvää väistöaskelta. Voltit oli hyviä ja poni ei liiraillut melkein lainkaan. Pätkittäin se antoi taaskin periksi ja oli kokonaisuudessaan todella kevyt edestä. Ravikin sujui paljon paremmin kuin alkutunnista.

Loppuravit olivat tosi nopeat kun aika meinasi loppua kesken. Pari kierrosta keventäen. Aida oli hieman tahmea ja jännittyi ja karkasi vähän apujen välistä mutta lopuksi taas rentoutui.siirrettiin käyntiin ja heti kun Aida antoi periksi taputin ja annoin pitkät ohjat. Poni oli jälleen kiva. Toivottavasti saisin mennä sillä nämä sileän tunnit tässä keväällä. ❤

Saa nähdä miten saan nämä tulevat postaukset kirjoiteltua. Alkaa koulussa ihan viimeisiä kuukausia viedä ja en tiedä mistä revin aikaa kaikelle. Noh katsotaan että karkaan koulujuttuja pakoon koneelle. En epäile yhtään etteikö kyseinen asia tapahdu. Mitäs teille lukijoille näin keväänkorvilla kuuluu?