ajelua vai ydinfysiikkaa

30.12 Vuoden eka tunti ja listassa luki aika yllättävä nimi, Allu. Viimevuonnakin kauden ekan tunnin menin allulla. Lähdin matkaan positiivisella fiiliksellä, oon tykästyny alluun... vaikka en osaakkaan ratsastaa sitä, varsinkaan laukassa. Periaatteessa ponihan on simppeli kuin mikä, mutta jos alkaa enemmän vaatimaan niin sehän on asia erikseen. Ponihan on aika jäykkä periaatteessa, mutta taipuu kyllä kunhan ratsastaa apujen väliin. Ihan sen takia etten ole mennyt paljoa Allulla en ole päässyt sen pään sisälle, osaavahan se on aina halutessaan. Hypätessä alluhan on ihan mahtava.

Aloitettiin tunti ihan perus käyntityöskentelyllä vapain ohjin. Haluttiin mahdollisimman nelitahtinen ja hyvä käynti. Käänneltiin muutamille volteille ja tehtiin pysähdyksiä. Yritin saada allun pehmenemään edes käynnissä, aikalailla kuitenkin tuloksetta. Huomasin myös jossain vaiheessa jalustinten olevan ihan päin helvettiä, mutta en jaksanut alkaa säätämään niitä sen enempää.

Siirryttiin ympyröille ja tehtiin käynnin ja ravin välillä siirtymisiä. Alaspäin siirtymisissä Allu kuunteli hyvin ja siirtyi pienillä pidätteillä (vatsalihaksilla, oi kyllä multakin semmoset löytyy). Ylöspäin jouduin käyttämään raippaa ja pohkeita aika paljon, kyllä ravi muuten sujui ainakin melkein kokoajan. Tehtiin ties kuinka monet ympyräleikkaat, ei vaan osattu ratsastaa niitä sitten ollenkaan.

Laukat otettiin samaisella ympyrällä ja laukattiin puolet ympyrästä, ja laukan jälkeen voltti ympyrän sisälle. Laukka nausi ihan hyvin, kuitenkin ylläpitämisestä kiisteltiin aika vahvasti allun kanssa. Viimeiset laukat olivat jo aika siedettäviä. Loppuravit ravattiin ympyrällä pitkällä ohjalla, allu jäi hyvin ravaamaan vaikka oma tasapaino tuntui välillä heittelevän hieman. Pikaiset loppukäynnit ja poni talliin.

Meidän ope puhui selitti meille kuinka tän tason ratsastuksen pitäisi tuntua vain ajelulta. Ihan vain sen takia ettei kummempia temppuja tehdä ja askelajien tulisi pysyä hyvin. Kuitenkin tasapainon ja sen rytmin löytäminen on hankalaa, kaikenlisäksi se pitää itse ymmärtää. Mitään siellä selässä ei voi tehdä jos käynti on huonoa, ravi on huonoa tai laukka on huonoa. Ihan perusratsastuskin on vain vaikeeta, kunnes sen sitten oppii. Tietysti oppimisessa menee kaummin kun ratsastaa kerran viikossa ja hyvällä tuurilla poni vaihtuu lähes joka tunti. Joskus luin jostain että "liikkeen" oppimiseen menee 100 toistokertaa, entäs sitten kun haluaakin siitä jotain muuta kuin vain osata sen. Pikkuhiljaa, ei roomaakaan rakennettu yhdessä yössä.

Käykö teillekkin niin että oikeasti se ihan vain "ajeleminen" on vaikeaa?

Helppo cee 28.12

Sunnuntai 28. päivä valkeni hyytävän kylmänä. Olin toiseksi viimeisessä verkkaryhmässä Nassen kanssa. Ennen selkään kiipeämistä olin jo ihan jäässä, verkassa jäädyin ja ratsastus oli kankeaa. Viimeistään vuoroa odottaessa jäädyin syväjäähän. Sain sormet sentään sulatettua ja tunsin nimettömät. Oltiin viimeisenä ja olin varma että jos en jäädy ennen suoritusta niin pissaan housuun, vältyttiin kuitenkin vahingoilta ja päästiin starttaamaan rata.

Käänsin keskihalkaisijalle ja pysähdyin tervehtimään. [6, linjalla, pientä levottomuutta.] Käännän oikealle ja suoraan pituushalkaisijalle, askeleenpidennyksessä poni rikkoo laukalle ja yritän epätoivoivoisesti siirtää sen raviin. [5, rikkoo, korjasit, säilytä tuntuma] Uralle päästyämme nasse teki omatoimisen käynti siirtymisen. Taas käännettiin lävistäjälle ja tehtiin käyntisiirtyminen. Halusin tehdän mahdollisimman tarkan siirtymisen, mutta tuomarin mielestä vähän liiankin tarkka. [6, malta kävellä, hyvät käynnin siirtymiset] Siirryin lävistäjän jälkeen käyntiin ja nostin c'stä laukan. [6] Laukkasin kaksi ympyrää jotka menivät hieman pieniksi koska poni oli jossain ihan muualla kuin pohkeiden välissä. [6, muista käydä urilla]

Laukan jälkeen täyskaarto. [7, hyvä tie] Ennen päätyä siirryin käyntiin [6] ja nasse yritti ennakoida ja pääsi livahtamaan loppujenkin apujen välistä ja nosti väärän laukan jota en edes huomannut, poni siirtyi itse raviin ja sain nostettua oikean laukan. Loppu ympyrät meni ihan ok. [4, nosti väärän, korjasit, rikkoo raville] Laukan jälkeen taas täyskaarto joka onnistui taas ok. [6, hyvä tie] Radan poikki ja pysähdys, olin hieman kiireinen itse, mutta ajatus ei kulkenut ihan selvästi. Kuitenkin nasse siirtyi raviin kivasti. [5, malta seistä] Vihdoin keskihalkaisijalle ja pysändys ja lopputervehdys ja taputukset ponille. [6, hieno suora tie, levottomuutta pysähdyksessä]

Alakerrassa istunnasta tuli 7. [+ siisti istunta, - muista kantaa kädet] Apujen käytöstä 7. Oikeiden teiden seuraamisesta 6. Hevosen ja ratsastajan harmoniasta tuli 6. Pisteitä saatiin yhteensä 115/180 ja prosentteja 63,889%. Ei sijoituttu, mutta oltiin 7/16. Oon tyytyväinen tähän, varsinkin koska ei olla nassen kanssa koulupuolella niin tuttuja.

Syksyn tunteja osa 5

2.12 Listassa luki Marketta. En tainnut olla erityisen iloinen, Päätin kuitenkin ratsastaa ihan kunnolla. Tehtiin ympyrän pienennyksiä ja suurennuksia väistön omaisen liikkeen avulla. Marketta toimi paremmin kuin aikaisemmin ja oli ajoittain jopa miellyttävä. Nostettiin laukkaa kun päästiin takaisin isolle ympyrälle, Markun laukka oli kehittynyt ja helposti säädeltävissä. Raviin siirtyminen onnistui, ja poni palautui avuille yllättävän nopeasti. Marketta oli siis jopa ihan ok.

9.12 Yllätyin nellin nimestä jälleen. Aluksi menin "alkuverkan" piuhojen kanssa ja kun alettiin ravailla otin ne pois. Tehtiin aluksi väistöjä käynnissä ja Nelli osasi homman hyvin. Jatkettiin samaa ravissa ja poni oli okeij. Nelli kuunteli suurimmaksi osaksi hyvin ja ratsastajakin keskittyi ratsastamaan. Laukat otettiin keskiympyrällä ja ne meni ihan pipariksi. Poni vain jökötti ja minä yritin epätoivoisesti tehdä asialle jotain. Ainakin laukattiin. Loppuraveissa nepa oli oikein kiva.

16.12 Joulutunnin ponina Aladin. Hyvä etten oikeasti ampunut ketään kun ketutti niin paljon mennä taas joulutunti satulalla. Huomatkaa ettei meillä kuitenkaan ollut satulaa. Sain olla tämän talven ensimmäinen uhri ja kokeiltiin joko nyt poni sietäisi ilman satulaa menon. Aluksi se oli ihan järkyttynyt mutta selvittiin kuitenkin ilman tippumista. Leikittiin kaikenlaista ja lopuksi laukattiin ympyröillä. Aladin oli tosi kiva ja onneks uskalsin kokeilla ilman satulaa menemistä, vaikka mut melkein uhkailtiin kokeilemaan.

17.12 Oli syyskauden viimeinen ratsastus. Kävin keskiviikon vikalla tunnilla rästillä ja kohdalle osui yllättäen aladin. Päätin mennä taas ilman satulaa. Aladin kipitti lähes koko tunnin ja aina laukan jälkeen koin vaikeuksia pitää oma tasapaino siinä ravissa. Satulan kanssa sitä voi pyytää reippaasti eteenpäin, mutta nyt en viitsiny alkaa turhia ärsyttämään sitä. Ei kuitenkaan tehty sen kummempia sillä tunnilla. Loppuraveissa kaksi viimeistä ympyrää oli ehkä parhaimmat pätkät aladinin kanssa ikinä. Sen tunti ihan selvästi kuinka se nosti selän ylös ja ravasi ihan hiton hienoa ravia. Siihen oli ihan loistava lopettaa. Aladin ei kuitenkaan ole simppelein poni.