Helsinki Horse Fair 2014

Tänäkin vuonna minä olen sinne menossa, erittäin ison ja ehdottomasti parhaan porukan kanssa. Tarkoituksena olisi lähteä ensisijaisesti etsimään uutta kypärää, joten toivotaan että sellainen löytyy. Postausta saatte sitten messuisa ajallaan, joka toivottavasti on ennen kesälomaa. 

Viime vuoden Horse Fairista.

//Ida

2 vuotta

... maailman parhaan ponin hoitajana!

28.2. on se päivä kun mun elämä muuttu kertaheitolla, kiitos kuuluu tälle ponille. Spiritistä on tullu mulle sanoinkuvaamattoman tärkeä. En päässyt ratsastamaan ponilla kuin viisi kertaa viime vuoden aikana, ja niistäkin harvoista kerroista kolme oli kisoja ja kaksi keväällä. Ikävä ponin selkään on suuri, mutta onneksi on tullut muutakin tehtyä prinssin kanssa. Rakkain ♥

//Ida

Lupaan opetella tykkäämään susta

16.1 Listassa luki sellainen nimi että meinasin repiä hiukset päästäni. Päätin sitten yrittää tykätä tästä otuksesta. Jotkus saattaa arvata että Aladinin nimihän siinä komeili. Ponille heitin suitset päähän ja suunnattiin maneesiin. Hyppäsin ponimuksen kyytiin ja koitin säätää jalustimet. Alkukäyntien jälkeen ihan tavallinen alkuverkka. Tein ympyröitä ja loivia kiemuroita. Koitin saada Aladinin liikkumaan tasaisesti ja ettei tarvitsisi puskea sitä eteenpäin. Vaihdettiin suuntaa ja samalla yritin saada aladinia taipumaan. Välillä se onnistuikin ihan hyvin. Mun pitkä pinnani taitaa kuitenkin olla aladinin kanssa vähän lyhyempi, hermostun siihen tosi helposti. Halusin ottaa uusintaottelun joulutunnusta, joka oli lähinnä katastrofi.

Tunnin pääaiheena taisivat olla avotaivutukset ja sulkutaivutukset. Ennen niitä tehtiin kuitenkin väistöjä. Aladin väistää helposti, mutta sen ravi "kuolee" ja se menee todella oudon tuntuiseksi. Kunhan ponin saa edes jotenkin eteenpäin niin väistöt onnituu hyvin. Taisin välillä poikittaa Aladinia liikaa. Kuitenkin sekin oli korjattavissa helposti sillä tutulla ja turvallisella ulko-ohjalla. Tehtiin väistöjen jälkeen avoja. Aladin tuntui välillä kovin sitkeältä, mutta muutamia hyviä avoja tuli. Avot on vaan jotenkin pinttynyt mun mieleen ja ne tuntuu ns. helpoilta eikä tarvii aina miettiä että mitenpäin siellä nyt olisi. 

Toista on sulkujen kanssa. Aluksi olin hieman sekaisin mihinpäin pitäisi töröttää. Sulkuja oon tehny vaan muutaman kerran enkä silloinkaan oo niitä sisäistänyt kunnolla. Nyt tällä nimenomaisella tunnilla koiun valaistumisen. Toki meidän sulut oli vähän omalaatuisia (jos näin voi sanoa). Tärkeintä kuitenkin oli että kuski tajusi edes jotain. Mäkin olen vain ihminen joka ei todellakaan tiedä kaikesta kaikkea. 

Päästiin lopuksi vielä laukkaamaan. Laukattiin pääty-ympyrällä. Laukattiin niin kauan kun käsky on laukata. Aladin laukkasi vasemmalle ihan ok'sti. Yhdessä vaihdeessa se hyytyi ja jouduin muistuttamaan raipalla. Sen jälkeen ponimus laukkasi hyvin ja sitä pystyi oikeastikkin jopa ratsastamaan. Toiseen suuntaan aladin oli ihan mahtava. Se laukkas tosi hyvin eteen ja laukka pyöri. Ei tavinnut selässä hirveästi tehdä. Hieno poni! Loppuravit, Aladin alkoi välillä vähän rentoutumaankin. Se oli vähän jännittynyt koko tunnin. Loppukäynnit ja poni talliin. Ehkä tän kerran jälkeen tykkään Aladinista vähän enemmän.

Seuraavana päivänä 17.1 menin tavalliseen tapaan tallille. Siellä pääsin ratsastelemaan illalla Waltterilla. Waltteri oli mukavan energinen koko tunnin, tehtiin samantyyppisiä juttuja kuin torstain tunnilla. Ja nyt täytyy kehua. Waltterin laukka oli ihan sika hieno! Se oli tosi eteenpäin menevää ja pyöri ihan matavasti. Laukattiin vaan yks ympyrä mikä on sinänsä harmi ettei sitä päässyt "enempää" ratsastamaan. Mutta yleiset fiilikset oli ainakin laukasta sikamahtavat!

Vanha kuva kesältä, ikävä näitä ilmoja!

//Ida

Tahaton vai tahallinen tauko

Miten tässä kävi näin. Tuntuu että viime postauksesta on ikuisuus. Tuntuu erilaiselta. Vapautuneelta, mutta samalla takaraivossa on ilkeä tunne siitä että en ole tehnyt jotain. Mikä on harvinaisen totta. Ehkä tälläinen pieni tauko bloggailusta teki hyvää. Mä en tiedä minne mun kirjoitusinto on hävinnyt. Mutta kai 3 kertaa viikossa tallilla vie veronsa. Lisäksi siihen kuuluu pitkät koulupäivät ja armottomasti väsymystä. Viikonloppujen suunnitelmatkin ovat välillä täynnä ja välillä pelkkää oleskelua. Koulujuttujen tekeminen on pelkkää tuskaa joten blogiinkaan kirjoittaminen ei tunnu lottovoitolta. Tahattomasti siis "pidin" taukoa ja yritin metsästää kirjoitusintoa. Onneksi kohta on hiihtoloma ja pääsen viikoksi lämpimään rentoutumaan. Tottakai hemmottelen sitten teitä niillä kuvilla.

Saatte kaks oikein laadukasta puhelinräpsyä tähän postaukseen :D

Ratsastuksen on sujunut koko alkukaden yllättävän hyvin ja en voi muuta kuin rakastaa uutta ryhmää. Kirjoittelen pian näistä tunneista. Talleilut muuten on sujut myös hyvin, Spiritkin on ollut ihana. Mitä nyt välillä vähän yrmyilee huonon päivän sattuessa. Kohtahan meillä on 2 vuotta taivalta (hoitajamielessä) takana. Miten aika meneekin niin nopeasti. Silloin vuosipäivän tullessa saatte postausta ja videota mikäli laiskuudeltani kiireiltäni ehdin tekemään.

Kuuluuko teille lukijoille hyvää?

//Ida

Kahden viikon takaa

Kaksi viikkoa sitten torstaina 9.1 sain ratsuksi Ramonan. Laitoin sen kuntoon Inan kanssa ja siitä tuli oikein nätti, laitettiin letti jopa! Nousin selkään ja säädin jalustimet. Alkukäyntien jälkeen verkattiin itsenäisesti. Käynnistelin rauhassa pienen diesel-ramonan. Tein isoja ympyröitä ja muutaman loivan kiemuran. Pikkuhiljaa tein pienempiä ympyröitä ja vaadin pötikkää liikkumaan. Ennen suunnanvaihtamista olin ympyrällä ja annoin raippaa niin ponimus yrittää pukittaa ja tekee omat kuvionsa, jatketaan matkaa hyvin kuitenkin. Poni jätti pukittelut kokonaan pois lopputunniksi kun kerran näytti että niin ei saa tehdä. Vaihdettiin suuntaa ja verkattiin toiseenkin suuntaan. Ramona vertyi hyvin ja ravasi hyvin eteen.

Päivän aiheena oli väistöt ja avot. Siirryttiin lamppurivien alle ja väistettiin takapäätä ulos. Ramona väisti aluksi vähän sinnepäin, mutta kun kuski sai reitin (sekä ajatukset) selviksi, matka helpottui ja väistöt alkoivat sujumaan. Väistöt sujuivat tasaisen hyvin, mitä välillä vähän liian loiva väistö ja välillä liian jyrkkä. Väistettiin myös takapäätä sisälle päin ja näinpäin pötikkä taisi väistää vähän paremmin, jos yhtään muistan.

Siirryttiin takaisin uralle ja alettiin tekemään avoja. Aluksi avot oli vähän tönkköjä mutta pikkuhiljaa alkoivat sujumaan. Välillä ramona tarjosi sulkua avon sijaan mutta pian nekin jäi pois ja saatiin muutamia tosi hyviä pätkiä. Itsekkin sain pidettyä istunnan jotenkin kasassa enkä ollu ihan kiemuralla siellä. Ramona alkoi pyöristymään kivasti ja tuntui ajoittain tosi hyvältä. Hieno tamma. Avot on mulle yleisesti ottaen helppoja, en tiiä mut oon oppinu ne hyvin ja tykkään niistä. Välillä tosin vedeltiin vahingossa vähän sulkujenkin tyyppistä siellä ramonan kanssa, mitä pienistä!

Tehtiin ihan omituista laukkatehtävää, ei se itsessään ollut outo mutta en oo nähny tollasta tehtävän tunnilla... Nostettiin keskihalkaisijalla laukka ja laukattiin "neliö". Eka nosto tuli nopeasti eteen ja vähän avut kusasivat joten se alkoi myöhään. Laukka pyöri hyvin, mutta poni tiputtaa raville josta saan sen aika reippaasti laukkaan uudestaan. Kerran tuli samanlainen rikko, muuten nostot oli ihan hyviä, alaspäin siirtymiset vielä parempia. Vaihdettiin suuntaa ja nostettiin muutama samanlainen toiseen suuntaan. Tähän suuntaan nostot oli hyviä ja laukka pyöri. Pystyin jopa yrittää pitää jalat kurissa (eli jalustin ei seikkaillut) ja ratsastamaan laukkaa enemmän.

Otettiin loppuravit ja annoin ramonan lopettaa hommat, vaikka ei olisi pitänyt. Heti se alkoi laamailemaan enkä saanut sitä antamaan enään uudestaan yhtä hyvin periksi niskasta. Nyt harjoittelen ratsastamaan 110% loppuun asti. Annoin ponin eteenpäin seuraavalle ratsastajalle.

Mä haluan pyytää anteeksi hieman tahatonta ja hieman tahallista taukoa. On ollut koulujuttuja ja paljon talleilua. Mä yritän opetella taas kirjottamaan, ei oo vaan maistunu kirjottaminen. Nyt voi maistuakkin ;)

//Ida